Miten keskiajalla hoidettiin sairauksia? – lääkeyrtit, parantajat ja uskomukset

Kun puhumme siitä, miten menneinä vuosisatoina kamppailtiin tauteja vastaan, mieleemme piirtyy usein synkkä ja pelottava kuva. Keskiaika oli kuitenkin täynnä monimuotoista, käytännöllistä ja jopa yllättävän hienostunutta parannustaitoa. Vaikka mikrobiteoriaa tai nykyaikaisia nukutusaineita ei vielä tunnettu, ihmisillä oli vahva halu ymmärtää kehoa ja lievittää kipua. Lääketiede ei ollut erillinen saareke, vaan se kietoutui saumattomasti osaksi luonnon kiertokulkua, hengellisyyttä ja jokapäiväistä yhteisöllistä elämää.

Mistä sairauksien uskottiin johtuvan?

Keskiaikaisen lääketieteen teoreettisena kivijalkana toimi antiikin Kreikan perintönä saatu niin sanottu humoraalioppi eli nesteoppi. Hippokrateen ja Galenoksen luoma järjestelmä opetti, että ihmisen terveys oli suorassa suhteessa neljän ruumiinnesteen tasapainoon. Nämä nesteet olivat:

• Veri (lämmin ja kostea, liittyi kevääseen)
• Keltainen sappi (lämmin ja kuiva, liittyi kesään)
• Musta sappi (kylmä ja kuiva, liittyi syksyyn)
• Lima (kylmä ja kostea, liittyi talveen)

Sairauden katsottiin johtuvan siitä, että jokin näistä nesteistä pääsi hallitsemaan kehoa liikaa tai sitä oli liian vähän. Esimerkiksi korkea kuume tulkittiin veren tai keltaisen sapen liiallisuudeksi, kun taas apaattisuus ja synkkyys johtuivat mustan sapen ylivallasta. Hoitokeinojen tavoitteena oli aina palauttaa tämä herkkä sisäinen tasapaino ruokavalion, yrttien tai erilaisten puhdistusmenetelmien avulla.

Tämän fyysisen selitysmallin rinnalla eli vahva astrologinen usko. Keskiajan ihmisille makrokosmos (avaruus ja tähdet) ja mikrokosmos (ihmiskeho) olivat jatkuvassa vuorovaikutuksessa. Planeettojen ja kuun asentoja tutkittiin tarkasti ennen minkään lääkinnällisen operaation aloittamista. Jos taivaankappaleet olivat epäsuotuisassa asennossa, jopa yksinkertaisen yrtin kerääminen tai nauttiminen saattoi menettää tehonsa. Lisäksi sairauksien, kuten ruttorunsauden, katsottiin usein olevan suoraa Jumalan rangaistusta synneistä tai pahojen henkien juonittelua, mikä vaati lääkkeiden rinnalle henkistä puhdistautumista.

Luostarit ja lääkeyrtit – Keskiajan omat apteekit

Varhais- ja sydänkeskiajalla lääketieteellisen tiedon säilyttäjinä ja kehittäjinä toimivat ennen kaikkea luostarit. Munkit ja nunnat kopioivat käsin antiikin ajan kreikkalaisia ja roomalaisia lääkärikirjoja sekä arabialaisten oppineiden kääntämiä teoksia. Luostarien muurien suojassa kukoistivat hortus medicus -nimellä tunnetut lääkeyrttitarhat, jotka toimivat aikansa apteekkeina.

Yksi historian tunnetuimmista yrttiparantajista oli saksalainen abbedissa Hildegard Bingeniläinen, jonka kirjoittamat teokset luonnon parantavista voimista vaikuttavat luontaishoitoihin vielä tänäkin päivänä. Luostareissa kasvatettiin monipuolisesti kasveja, kuten salviaa, timjamia, minttua, fenkolia ja rosmariinia. Yrteistä uutettiin voiteita haavoihin, haudutettiin teetä sisäisiin vaivoihin ja tehtiin höyryhengityksiä hengitystieongelmiin.

Keskiaika herää eloon värikkäillä markkinoilla, joilla historian tuoksut, yrtit ja vanhat perinteet ovat käsin kosketeltavissa.

Kasvien ja mausteiden rooli oli lääkinnässä niin merkittävä, että raja ruoan ja lääkkeen välillä oli usein häilyvä. Esimerkiksi inkivääriä, neilikkaa ja pippuria pidettiin lämmittävinä mausteina, jotka auttoivat kylmästä limasta kärsivää potilasta. Jos haluat itse tutustua historian tuoksumaailmaan ja kokeilla perinteisiä ainesosia, laadukas ja monipuolinen keskiaikainen maustevalikoima tarjoaa upean mahdollisuuden maistaa menneisyyden makuja ja perehtyä vanhoihin resepteihin.

Kansanparantajat, parturikururgit ja viisaat naiset

Vaikka luostareissa ja myöhemmin perustetuissa yliopistoissa oli teoreettista osaamista, tavallisen maaseutuväestön arjessa apu haettiin lähempää. Kylissä elävät viisaat naiset, kätilöt ja kansanparantajat olivat yhteisön elintärkeä selkäranka. He tunsivat ympäröivän luonnon, metsien ja niittyjen antimet erinomaisesti. Sukupolvelta toiselle siirtynyt hiljainen tieto auttoi hoitamaan palovammoja, helpottamaan synnytyksiä ja lievittämään lasten kuumetta.

Kun kyseessä oli käytännönläheisempi, fyysistä puuttumista vaativa toimenpide, astuivat kuvaan parturikururgit. Akateemisesti koulutetut lääkärit pitivät itseään puhtaasti teoreetikoina eivätkä suostuneet tekemään kirurgisia toimenpiteitä, sillä veren vuodattaminen katsottiin heidän arvolleen sopimattomaksi. Parturikururgit puolestaan olivat taitavia käsityöläisiä, jotka hoitivat samalla veitsellä parranajon, hiustenleikkuun, hampaiden kiskomisen, murtuneiden luiden lastoituksen ja jopa vaativat amputaatiot.

Ilman nykyaikaista hygieniaa tai anestesiaa tehdyt leikkaukset olivat äärimmäisen kivuliaita ja tulehdusriski oli valtava. Silti monet parturikururgit olivat taitavia ammatissaan ja saivat pelastettua potilaansa varmalta kuolemalta esimerkiksi kuolion iskiessä haavaan. Jos nämä historian kiehtovat ja toisinaan hurjat käänteet kiinnostavat sinua, keskiaika-aiheinen tietokirjallisuus tarjoaa syvällistä ja helposti lähestyttävää tietoa siitä, miten arki, terveys ja selviytymistaistelu todella toimivat satoja vuosia sitten.

Uskonto, pyhimykset ja taikausko parantamisen tukena

Koska fyysisen parantamisen rajat tulivat keskiajalla nopeasti vastaan, henkinen ja hengellinen tuki oli potilaalle yhtä tärkeää kuin fyysinen hoito. Uskonto täytti ne aukot, joihin lääketiede ei kyennyt vastaamaan. Kun sairaus iski, ensimmäinen ja luonnollisin askel oli kääntyä rukouksen puoleen. Kirkko opetti, että kärsimys saattoi olla sielua puhdistava kokemus, mutta apua saattoi pyytää myös suoraan pyhimyksiltä.

Eri vaivoille oli omat erikoistuneet suojeluspyhimyksensä. Hammassärystä kärsivät kääntyivät Pyhän Apollonian puoleen, kun taas ruttoa vastaan rukoiltiin apua Pyhältä Rochukselta tai Pyhältä Sebastianukselta. Pyhiinvaellukset pyhille paikoille ja pyhäinjäännösten koskettaminen olivat suosittuja keinoja etsiä ihmeparantumista. Monien kirkkojen ja luostareiden ympärille syntyi kokonaisia hoitokoteja, joissa pyhiinvaeltajia lääkittiin sekä hengellisesti että yrttien avulla.

Hengellisen elämän rinnalla kukoisti myös kansantaikausko. Potilaat kantoivat mukanaan erilaisia suojelevia amuletteja, riipuksia tai vaatteisiin ommeltuja pyhiä tekstejä, joiden uskottiin karkottavan taudinaiheuttajia ja pahoja henkiä. Tämä elämän ja uskomusten värikäs kirjo tekee ajanjaksosta äärimmäisen mielenkiintoisen elävöittää.

Keskiajan eloisa tunnelma ja autenttinen kyläyhteisö heräävät eloon joka vuosi Hämeenlinnassa.

Jos haluat itse kokea, miltä historian havina, perinteiset käsityöt ja vuosisatojen takainen kylätunnelma tuntuvat, olet lämpimästi tervetullut mukaan! Suomen suurin ja elämyksellisin keskiaikatapahtuma Kantolassa Kantolan tapahtumapuistossa, Hämeenlinnassa. Tule osaksi yhteisöä, nauti taistelunäytöksistä, markkinahumusta ja musiikista, ja astu hetkeksi ajassa taaksepäin!

Suonenisku ja muut kivuliaat hoitomenetelmät

Mikäli lempeämmät keinot, kuten ruokavalion muutos, yrttiteet tai rukoukset eivät taltuttaneet tautia, oli aika turvautua radikaalimpiin ja kivuliaampiin menetelmiin. Näistä ylivoimaisesti tunnetuin ja käytetyin oli suonenisku (flebotomia). Nesteoppiin tukeutuen katsottiin, että useimmat tulehdukset ja kuumeet johtuivat liiallisesta verestä, joka oli laskettava kehosta ulos tasapainon palauttamiseksi.

Suoneniskennässä potilaan kyynärtapeesta tai muusta kehon osasta avattiin suoni erityisellä lansetilla, ja verta valutettiin astiaan. Toimenpiteen tekeminen vaati tarkkuutta, sillä astrologisista kalentereista katsottiin aina, mitkä päivät ja kuun vaiheet olivat suotuisia kyseiselle kehonosalle. Verenlaskun vaihtoehtona käytettiin myös iilimatoja tai kuppausta, joilla veri saatiin nousemaan ihon pintakerroksiin ilman suoraa suonen avaamista.

Vieläkin hurjempi toimenpide oli trepanaatio eli kallonporaus. Tätä äärimmäistä menetelmää käytettiin vakavissa päävammoissa, vaikeassa epilepsiassa tai mielenterveyden häiriöissä. Ideana oli porata tai kaivertaa reikä kalloluuhun, jotta sisälle kertynyt paine tai paha henki pääsisi poistumaan. Vaikka toimenpide kuulostaa nykykorvaan hengenvaaralliselta, arkeologiset kallolöydöt osoittavat, että monet potilaat selvisivät operaatiosta ja elivät vuosia sen jälkeen – luun reunojen paraneminen todistaa, että potilas jäi henkiin.

Tule osaksi elävää historiaa

Menneisyyden lääkintätavat kertovat meille ennen kaikkea ihmisen sitkeydestä ja sopeutumiskyvystä vaikeissa olosuhteissa. Keskiajan herättäminen eloon harrastuksen, tapahtumien tai upeiden varusteiden muodossa on matka, joka kiehtoo yhä uudelleen. Olitpa etsimässä autenttista pukua markkinoille, historiallisia koruja tai tarvikkeita leiriytymiseen, virallinen ja ympärivuotisesti palveleva Keskiaikapuoti.fi auttaa sinua löytämään juuri oikeat varusteet. Hanki omasi ja eläydy historian kiehtovimpaan aikakauteen!